leenanlukupiiri lukupiiri, joka lukee naisten kirjoittamia kirjoja

12.1.2020

Pettina Gappah: Muistojen kirja

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 20:23

(Pettina Gappah, Muistojen kirja, 2015, suom. 2017, suom. Alpo Kupiainen, kust. Tammi)

”Tarina, jonka pyysit kertomaan, ei suinkaan ala Lloydin kuoleman säälittävästä rumuudesta. Se alkaa kaukaisesta elokuun päivästä, jolloin aurinko porotti rakkulaisille kasvoilleni, minä olin yhdeksän ja isä ja äiti myivät minut ventovieraalle miehelle.”

Noin aloittaa Gappah huimaavan tarinan tytöstä, jonka nimi on Memory. Pian käy selväksi, että Memory kirjoittaa tarinaansa vankilassa, että hänet on vangittu valkoisen isäntänsä tappamisesta ja että hän vakuuttaa syyttömyyttään. Näistä lähtökohdista lukijan mieli rakentaa valmiin tarinan jo sangen varhaisessa vaiheessa, mutta lukijaa odottaa monta yllätystä. Tarina onkin lopulta aivan erilainen kuin millaiseksi sen alussa kuvittelee.

Gappah käsittelee tarinassa erittäin mielenkiintoisesti kulttuurien piirteitä. Memory on albino, niinpä hänen oma yhteisönsä – mustat ihmiset – karsastavat, pelkäävät ja pilkkaavat häntä. Mutta ei hän käy valkoisestakaan. Hänen kohdallaan toteutuu julmalla tavalla elämänmittainen toiseus, hän on aina ulkopuolinen.

Kirja kertoo siis Memoryn tarinan pala palalta, kuin hauraita muistijälkiä tunnustellen. Muistelmien välissä kirja kertoo rehevän kuvauksen vankilaelämästä ja marssittaa lukijan eteen ehkä liiankin monta erilaista kohtaloa. Tämä rönsyilevä kertomistapa tekee kirjasta välillä hiukan sekavan. Lukijan on suorastaan välillä vaikea muistaa, kuka olikaan kuka. Tästä pienestä miinuksesta huolimatta kirja on ehdottomasta suositeltavaa lukemista.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle kouluarvosanat 7 1/2, 8, 8 ja 8.

17.11.2019

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 21:12

”Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset.”

Doris Alm on 96-vuotias Tukholmassa asuva nainen, jonka elämään on mahtunut Euroopan historian suuret tapahtumat, äärimmäinen köyhyys ja kuuluisuus mallimaailmassa. Ystävät ovat kuolleet ympäriltä ja Doris tapaa enää vaihtuvia kotiavustajia, joiden herkkyydessä vanhuksen huomioimisen suhteen on toivomisen varaa. Viikottain Doris puhuu Skypen välityksellä sisarentyttärelleen Jennylle, joka asuu Yhdysvalloissa. Doris alkaa kirjoittaa Jennylle muistojaan osoitekirjassaan olevista henkilöistä. Niiden myötä lukija viedään kokemaan elämää erilaisissa historiallisissa tilanteissa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

”Elämän varrella törmää niin moniin nimiin. Oletko ajatellut sitä, Jenny? Nimiin jotka tulevat ja menevät. Jotka särkevät sydämen ja saavat kyyneleet silmiin. Joista tulee rakastajia tai vihollisia.”

Lukupiiriläiset pitivät kirjan rakenteesta, mutta mielipiteet kirjan sisällöstä jakautuivat. Osan mielestä kirjan henkilöt jäivät ohuiksi, osan mielestä eivät. Kirjaa pidettiin aika kuvallisena ja siitä saisi tehtyä elokuvan helposti. Kirja sisältää kohtaamisia, dramatiikkaa, puhumattomuutta, kaikkea sitä, mitä syvältä eletty elämä todellisuudessakin sisältää. Kirja tuo myös oivaltavasti esille kanssakäymiseen liittyviä piilotettuja totuuksia, kuten sen, että kauniille ihmiselle elämällä on varattuna etuoikeuksia. Kirjan rakkaustarina sekä ihastutti, että ärsytti, ja molempien tunteiden kokijoita se myös liikutti. Romaanin kautta on koettavissa useinkin historialliset tapahtumat syvemmin ja satuttavammin kuin varsinaisista historian tietokirjoista. Myös tässä kirjassa on ansiokasta aikalaiskuvausta. Tosin juonenkäänteet saavat jossain osissa James Bond -maisia piirteitä ja näiltä osin kirja vähän kärsii uskottavuuspulmasta.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle kouluarvosanoja 8-, 8+, 71/2 ja 9.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 20:45

Loppukesällä lukupiirillä oli luettavana Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi. Kirja on kepeä, hauskoja juonenkäänteitä sisältävä värikäs tarina brittiläisten ja espanjalaisten mentaliteettien ja käyttäytymistapojen yhteentörmäyksestä.

Atticus Craftsman saa isältään tehtävän. Hänen on lopetettava yritykseen kuuluva espanjalainen Liberte-kirjallisuuslehti. Atticus pakkaa Earl Grey -teensä ja viisi lempikirjaansa ja lähtee huolettomasti hoitamaan tehtävää. Liberten espanjalainen toimitus koostuu viidestä espanjalaisesta naisesta. Atticus arvelee virheellisesti, että tehtävä on yksinkertainen.

Kirja on sangen kuvallinen, mieleen tulee suorastaan elokuvakäsikirjoitus. Se on kevyt ja helppo lukea ja kirjassa on hersyviä juonenkäänteitä. Osa lukupiiriläisistä piti sitä jopa riemullisena. Osaa ärsytti karikatyyrimäiset hahmot ja jonkinmoinen ratsastaminen Hemingwayllä.

Tätä kirjaa voi suositella käytettäväksi samaan tapaan kuin television huumoriohjelmia. Hetkelliseen rentoutumiseen.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle kouluarvosanat 7, 7 ja 6.

14.7.2019

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 18:14

Lukupiiri luki keväällä kaksi ajankohtaista kirjaa. Maaliskuussa Pancolin juuri suomennetun Aina ei tapahdu surullisia asioita ja toukokuussa Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi (WSOY 2019). Tällä kertaa saimme itse kirjailijan mukaan lukupiiriin, mikä oli uusi ja mieliä ylentävä kokemus.

Suvi Ahola on toimittaja, kirjailija ja kirjallisuuskriitikko. Hän on toiminut Minna Canth seuran puheenjohtajana vuosina 2012-2019. Hän väitteli 2013 suomalaisista lukupiireistä ja vetää lukupiirejä edelleen. Kiitämme Suvia Aholaa suuresti vierailusta ja mielenkiintoisista ajatuksista.

Lukupiiriläiset kiittivät kirjaa asioiden käsittelytavasta. Kirja on jaettu osa-alueisiin, joissa kuvataan Minna Canthin ajatuksia esim. lapsuudesta, rakkaudesta ja seksistä, köyhyydestä, uskosta. Jaottelu tekee kirjan aiheet helpoksi lähestyä. Ahola todella tuntee aiheensa ja on osannut koota ja esittää Canthin ajatukset hyvin. Kirja herättää monta kertaa pohtimaan sitä, miten lyhyen aikaa meillä vasta onkaan ollut tällainen yhteiskunnallinen tilanne. Miten lyhyen aikaa sitten köyhyys oli täällä aivan toisenlaista ja naisen asema hyvin tiukasti rajoitettu? Kirjasta välittyvät Canthin ajatusten kautta myös hyvin tuon ajan politiikkan ja kirkon jähmeät käsitykset, nykykatsannossa outo sukupuolimoraali ja alkoholinkäyttö. Jotenkin sen aina unohtaa, miten toisenlainen maailma tuolloin oli.

Minna Canth on nyt ollut juhlavuoden (175 vuotta syntymästä) ansiosta taas esillä, mutta muutoin lukupiiriläiset muistelivat, etteivät ole juuri kouluopetuksessakaan aikoinaan hänen teksteihinsä törmänneet. Yksi lukupiiriläisistä on opettaja. Hän kertoi, että he olivat käsitelleet juhlavuoden kunniaksi luokassa Minna Canthin teosta. Opettajaa oli ennakkoon pelottanut se, että tekstin aihe tuntuisi oppilaista vanhanaikaiselta ja vaikealta. Mutta oppilaat olivatkin yllättäneet opettajan ja pitäneet kovasti lukemastaan ja keskustelleet siitä innokkaasti.

Minna Canthin ajatukset tuntuvat osin edelleen tuoreilta ja ajankohtaisilta (esim. ajatukset köyhyydestä). Toiselta osin ajat ovat muuttuneet niin suuresti (esim. tasa-arvon osalta), että hänen ajamansa asiat tuntuvat sangen vaatimattomilta. Mielenkiintoista oli myös lukea tuon ajan kiinnostuksesta spiritismiin ja kokeiluista sillä saralla. Oma kirjani tuli lukiessa pullolleen alleviivauksia ja reunahuomautuksia. Kirja oli todella silmät avaava kokemus.

Suosittelemme, että jokainen lukee tämän kirjan.

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 17:20

Lukupiirissämme on ollut periaatteena lukea kirjoja, joiden julkaisusta on jo jonkin aikaa, jotta ne olisi helpommin kirjastoista saatavilla. Tällä kerralla luimme maaliskuussa hiukan vahingossa uuden kirjan.

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita. Bazar 2019. Suomentanut Lotta Toivanen.

Pancol on ranskalainen kirjailija, jolla on vakiintuneet lukijansa. Lukupiiriläisistä osa oli lukenut hänen aiempia kirjojaan, osa ei. Kirja kertoo vauhdikkaan tarinan, jota ei fyysisen maailman lainalaisuudet rajoita. Tarina on pitkä, noin 850 sivua.

Kirja sai lukupiiriltä hiukan ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta tarinaa oli mukava ja helppo lukea, toisaalta kustannustoimittamista olisi voinut tehdä tiukemmin. Lukupiiriläiset ihmettelivät kirjan maailman vanhakantaisuutta. Ympäröivän yhteiskunnan väkivaltaisuus, seksistiset sukupuoliroolit ja naisten roolimallit tuntuivat viittaavan pikemminkin 80- ja 90-luvuille kuin tähän päivään. Onko pohjoismaisessa ja keski-eurooppalaisessa yhteiskunnassa näin paljon eroja? Vai onko kyse kirjailijan halusta esittää asiat näin?

Eräänlaisena yhteenvetona lukupiiri päätyy toteamaan, että kyseessä on kelpo kirja ja antamaan kouluarvosanaksi tasaisen 7 1/2.

19.3.2019

M.J. McGrath: Jään Muisti

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 19:20

M.J. Grathin kirja Jään muisti (Like 2012, suomentanut Anu Nyyssönen) kertoo rikostarinan, joka sijoittuu Kanadan tundralle inuittien maille. Kirjan juonesta löytyy referointeja muualta netistä, joten tässä blogissa keskitymme kertomaan vain lukupiirin ajatuksia kirjasta.

Tämä kirja jakoi voimakkaasti lukupiiriläisten näkemyksiä. Osa piti kirjasta suuresti ja osa ei juuri ollenkaan. Yritän kirjoittaa tasapuolisesti molempia näkemyksiä, vaikka omani sijoittuukin jälkimmäiseen ryhmään. Joskus jaottelen kirjojen lukijat kahteen ryhmään: niihin joille tärkein on tarina ja niihin, joille tärkein on kirjan kieli. Näin mustavalkoista ei toki mikään ole, mutta itselleni lukukokemuksen tärkein tekijä on kieli. Ah ja voi, jos joku on osannut kirjoittaa sanat kokonaan uuteen järjestykseen. Silloin minä sulan. Ihan sama, vaikka olisi kirjoitettu teen keittämisestä. Tämä kirja ei aiheuta ainoatakaan ah ja voi -tunnetta kerronnan suhteen. Mutta. On tällä kirjalla toki puolensa. (Teksti jatkuu kuvan jälkeen, kuten nykyisin kuuluu lukijalle ilmoittaa.)

Tässä kirjassa parasta on sen avaama kulttuuri. Veikkaanpa, että aika monelle lukijalle inuittien elämäntapa on vieras. Yleisesti kirjojen tärkeintä antia on empatiakyvyn lisääntyminen, ja siinä tämä kirja ansaitsee paikkansa. En muista koskaan törmänneeni tällaiseen jään ja kylmyyden kuvaukseen. Ruokailuista, liikkumisesta, pukeutumisesta, asumisesta, oikeuskäytännöistä eli vanhempainneuvoston päätösten mukaisesti elämisestä, jne. kertominen on kiinnostavaa. Avautuu uusi maailma, näinkin ihmiset elävät, tällaistakin on. Faktoja on paljon, joten harmillista, että ne on kirjoitettu kohtalaisen tylsästi, töksähtelevästi ja ylipitkästi.

Lukupiiriläisten antamat kouluarvosanat: 10-, 9, 7, 5.

12.2.2019

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 20:23

J.K. Rowling tunnetaan niin selkeästi Harry Potterista, että tämän kirjan lukeminen vähän jännitti. Miten fantasiakirjailija selviytyy aikuisromaanista? Kunnialla. Vähintäänkin.

Kirjan on suomentanut Ilkka Rekiaro ja kustantanut Otava.

Tarina sijoittuu Pagfordin sisäänpäinlämpiävään kylään. Pagfordin asukkaita ärsyttää lähikaupunki Yarvilin kasvu, erityisesti päihdeklinikat ja sosiaalitapaukset. Kaupunginvaltuutettu Barry kuolee ja käynnistyy kilpailu vapautuneesta valtuutopaikasta.

Kirjassa on melkoinen määrä henkilöitä. Itse luin kirjan lomalla, joten tarina pysyi hyvin mielessä. Jos tällaista henkilökaartia yrittää muistaa pelkästään unikirjana luettavasta teoksesta, menee luultavasti jossain vaiheessa henkilökaartissa sekaisin. Siitäkin huolimatta tämän kirjan vahvuuksia on moniäänisyys. Se, että lukija pääsee kurkistamaan niin monenlaisen ihmisen elämään. Ja lukupiiriläisten näkemyksen mukaan henkilökuvaukset olivatkin taitavia. Ehkä Harry Potter -kokemus näkyy siinä, että etenkin nuorison kuvaus tuntui erinomaiselta.

Rowlingin tarinaan jää koukkuun. Kylän erilaiset ihmiset tulevat lähelle ja tutuiksi. Ihmis- ja perhekohtalot kuvataan onnistuneesti. Kielellisesti kirja ei ole aivan huippu, mutta hyvää etenevää kerrontaa kuitenkin.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle sangen tasaiset kouluarvosanat: 8-, 8+, 8 ja 8



Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 19:59
”Kuolla nyt osaa kuka vain, mutta entäs elää?”


Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa oli hurmaava lukukokemus. Kirjailija on saksalainen ja kirja on voittanut Saksassa kaksi kirjallisuuspalkintoa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Ranskaan. Kirjan on suomentanut Veera Kaski ja kustantanut Bazar.

Tarinan päähenkilö on kirjakauppias Jean Perdu, joka pitää jokilaivassa kirjakauppaa tai pikemminkin kirjallisuusapteekkia. Jean Perdu ei ole koskaan toipunut nuoruutensa rakkaudesta ja on elänyt kaksikymmentäyksi vuotta (ja kesää ja uudenvuodenaamua!) sangen pysähtynyttä elämää.

Sitten eräänä päivänä Perdu lukee kirjeen, irrottaa jokilaivan laiturista ja lähtee. Mukaan tulee sattumalta nuori kirjailija. Alkaa matka, joka tehdään sekä fyysisesti että henkisesti.

Lukupiiriläiset pitivät kirjasta suuresti. Kirja laittoi monella tavalla ajatukset juoksemaan. Osalle kirjassa tärkeämpää oli mainio tarina, osalle oivaltava kieli. Kirja tuntui pinnalta katsoen kevyeltä, mutta oli täynnä filosofista pohdinataa ja ajtuksia, joista tuli hyvälle mielelle. Itse olin lukiessani sellaisessa elämänvaiheessa, että kirjallisuusapteekin pitäjä olisi varmasti suositellut tätä kirjaa juuri minulle. Lukupiiriläiset kiittivät kirjan monipuolista henkilökuvausta ja tunteiden käsittelyä.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle kouluarvosanat: 9 1/2, 9 1/2, 10, 9 – ja 8.

7.11.2018

Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 15:09

Syksyn kunniaksi lukupiiri palasi kesäisiin tunnelmiin ja luki Barbara Kingsolverin Täyttymysten kesän. Kirja kertoo kolmen henkilön tarinaa. On Deanna Wolfe, joka on kyllästynyt ihmisiin ja elää elämäänsä erakkotyyliin metsänvartijana vuorella keskittyen erityisesti kojootteihin. On Lusa Landowski, joka on jättänyt yliopistoviran ja kaupunkielämän ryhtyäkseen maatilan emännäksi, mutta joka miehensä kuoleman myötä joutuu taistelemaan paikastaan ja elannostaan ahdasmielisessä ympäristössä. On Garnet S. Walker III, joka on vanheneva hienoon sukuun kuulunut mies, jonka päivät kuluvat taisteluun naapurissa asuvan luomuviljelijän kanssa. Tässä taistelussa hän käyttää apunaan Raamattua ja hyönteismyrkkyä. Nämä kolme tarinaa kietoutuvat vähitellen toisiinsa luoden kiehtovan kuvauksen rakkaudesta ja luonnosta.

Lukupiiri kiitteli kirjan kieltä ja piti tarinaa viehättävänä. Kirjan myötä lukija pääsee matkalle ja myös oppii paljon. Barbara Kingsolver on ammatiltaan biologi ja hänen asiantuntemuksensa näkyy valtavana tietämyksenä luonnon toiminnasta. Luonnon kuvaus on uskomatonta, lukija voi suorastaan kuulla erilaisten eläinten äänet ja nähdä kirjassa kuvatut maisemat. Myös lasten, ihmissuhteiden ja tunteiden kuvaus sai lukupiiriltä paljon kiitosta.

Lukupiirin jäsenet antoivat kirjalle kouluarvosanat 9, 9, 9 ja 8.

2.7.2018

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 14:20

Tämän kirjan lukupiiri luki viimeisellä kevään kerralla. Tässä vaiheessa Leena oli niin uupunut sairastamisesta, että ei tehnyt muistiinpanoja keskustelusta, eikä kukaan muukaan kokenut blogin päivittämistä omakseen.

Näin ollen jätämme tänne vain tiedon siitä, että luimme myös tämän kirjan. Sen verran kirjoitan, että tämän kirjan tarina oli kaikista hienosti kerrottu, ja lukupiiriläiset suosittelevat vahvasti sen lukemista.

Kesän lukupiiriä varten luemme kirjan Kurban Said: Ali ja Nino. Gummerus. Suomentaja Irmeli Sallamo.

Older Posts »

Powered by WordPress