Arundhati Royn Joutavuuksien jumala on ainutlaatuinen teos. Kirjan kielelliset ansiot ovat uskomattomat. Lukija saa lähes joka sivulla haukkoa henkeään kirjailijan keksimien kielikuvien vuoksi. Ja myös siksi, että ne osuvat niin uskomattoman hyvin suoraan asian ytimeen. Tarina tapahtuu Intiassa, jossa ajatus- ja toimintatavat ovat meille suurelta osin vieraita. Tarinassa on silti paljon universaalia ja tunnistettavaa. Tämän enempää en aio varsinaista juonta selittää. Sen sijaan muutama näyte:
”Nykyään kaksosten silmien alla on hennot tummat puolikuut, ja he ovat samanikäisiä kuin Ammu oli kuollessaan. Kolmekymmentäyksi.
Eivät vanhoja.
Eivät nuoria.
mutta elinkelpoisen, kuolinkelpoisen ikäisiä.”
”Halveksunta, joka oli lähtöisin kehittymättömästä, torjutusta pelosta – sivilisaation pelosta luontoa kohtaan, miehen pelosta naista kohtaan, vallan pelosta vallattomia kohtaan. Ihmisen halu tuhota se mitä hän ei osannut alistaa valtaansa tai korottaa jumalaksi.”
”Lapsuus hiipi varpaisillaan ulos.
Hiljaisuus liukui tilalle kuin salpa.”
”Ei tullut kuolema. Tuli vain heidän elämänsä loppu.”
Itse antaisin tälle kirjalle kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit.
Mutta lukupiiriläiset olivat kriittisempiä. Osan mielestä tarina oli hidas ja raskassoutuinen ja siinä oli vaikea pysyä mukana. Juoni tuntui sekavalta. Kielikuvien määrällä olisi ehkä kirjoittanut monta kirjaa.
Toistan: itse antaisin tälle kirjalle kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit.
Kirja sai lukupiiriläisiltä kouluarvosanat: 8,8,8,8 ja 10.
Helmikuussa luettava kirja on Karen Joy Fowlerin: Jane Austen -lukupiiri. Johnny Kniga 2005. Suomentanut Arja Kantele.