leenanlukupiiri lukupiiri, joka lukee naisten kirjoittamia kirjoja

14.7.2019

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 18:14

Lukupiiri luki keväällä kaksi ajankohtaista kirjaa. Maaliskuussa Pancolin juuri suomennetun Aina ei tapahdu surullisia asioita ja toukokuussa Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi (WSOY 2019). Tällä kertaa saimme itse kirjailijan mukaan lukupiiriin, mikä oli uusi ja mieliä ylentävä kokemus.

Suvi Ahola on toimittaja, kirjailija ja kirjallisuuskriitikko. Hän on toiminut Minna Canth seuran puheenjohtajana vuosina 2012-2019. Hän väitteli 2013 suomalaisista lukupiireistä ja vetää lukupiirejä edelleen. Kiitämme Suvia Aholaa suuresti vierailusta ja mielenkiintoisista ajatuksista.

Lukupiiriläiset kiittivät kirjaa asioiden käsittelytavasta. Kirja on jaettu osa-alueisiin, joissa kuvataan Minna Canthin ajatuksia esim. lapsuudesta, rakkaudesta ja seksistä, köyhyydestä, uskosta. Jaottelu tekee kirjan aiheet helpoksi lähestyä. Ahola todella tuntee aiheensa ja on osannut koota ja esittää Canthin ajatukset hyvin. Kirja herättää monta kertaa pohtimaan sitä, miten lyhyen aikaa meillä vasta onkaan ollut tällainen yhteiskunnallinen tilanne. Miten lyhyen aikaa sitten köyhyys oli täällä aivan toisenlaista ja naisen asema hyvin tiukasti rajoitettu? Kirjasta välittyvät Canthin ajatusten kautta myös hyvin tuon ajan politiikkan ja kirkon jähmeät käsitykset, nykykatsannossa outo sukupuolimoraali ja alkoholinkäyttö. Jotenkin sen aina unohtaa, miten toisenlainen maailma tuolloin oli.

Minna Canth on nyt ollut juhlavuoden (175 vuotta syntymästä) ansiosta taas esillä, mutta muutoin lukupiiriläiset muistelivat, etteivät ole juuri kouluopetuksessakaan aikoinaan hänen teksteihinsä törmänneet. Yksi lukupiiriläisistä on opettaja. Hän kertoi, että he olivat käsitelleet juhlavuoden kunniaksi luokassa Minna Canthin teosta. Opettajaa oli ennakkoon pelottanut se, että tekstin aihe tuntuisi oppilaista vanhanaikaiselta ja vaikealta. Mutta oppilaat olivatkin yllättäneet opettajan ja pitäneet kovasti lukemastaan ja keskustelleet siitä innokkaasti.

Minna Canthin ajatukset tuntuvat osin edelleen tuoreilta ja ajankohtaisilta (esim. ajatukset köyhyydestä). Toiselta osin ajat ovat muuttuneet niin suuresti (esim. tasa-arvon osalta), että hänen ajamansa asiat tuntuvat sangen vaatimattomilta. Mielenkiintoista oli myös lukea tuon ajan kiinnostuksesta spiritismiin ja kokeiluista sillä saralla. Oma kirjani tuli lukiessa pullolleen alleviivauksia ja reunahuomautuksia. Kirja oli todella silmät avaava kokemus.

Suosittelemme, että jokainen lukee tämän kirjan.

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 17:20

Lukupiirissämme on ollut periaatteena lukea kirjoja, joiden julkaisusta on jo jonkin aikaa, jotta ne olisi helpommin kirjastoista saatavilla. Tällä kerralla luimme maaliskuussa hiukan vahingossa uuden kirjan.

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita. Bazar 2019. Suomentanut Lotta Toivanen.

Pancol on ranskalainen kirjailija, jolla on vakiintuneet lukijansa. Lukupiiriläisistä osa oli lukenut hänen aiempia kirjojaan, osa ei. Kirja kertoo vauhdikkaan tarinan, jota ei fyysisen maailman lainalaisuudet rajoita. Tarina on pitkä, noin 850 sivua.

Kirja sai lukupiiriltä hiukan ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta tarinaa oli mukava ja helppo lukea, toisaalta kustannustoimittamista olisi voinut tehdä tiukemmin. Lukupiiriläiset ihmettelivät kirjan maailman vanhakantaisuutta. Ympäröivän yhteiskunnan väkivaltaisuus, seksistiset sukupuoliroolit ja naisten roolimallit tuntuivat viittaavan pikemminkin 80- ja 90-luvuille kuin tähän päivään. Onko pohjoismaisessa ja keski-eurooppalaisessa yhteiskunnassa näin paljon eroja? Vai onko kyse kirjailijan halusta esittää asiat näin?

Eräänlaisena yhteenvetona lukupiiri päätyy toteamaan, että kyseessä on kelpo kirja ja antamaan kouluarvosanaksi tasaisen 7 1/2.

19.3.2019

M.J. McGrath: Jään Muisti

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 19:20

M.J. Grathin kirja Jään muisti (Like 2012, suomentanut Anu Nyyssönen) kertoo rikostarinan, joka sijoittuu Kanadan tundralle inuittien maille. Kirjan juonesta löytyy referointeja muualta netistä, joten tässä blogissa keskitymme kertomaan vain lukupiirin ajatuksia kirjasta.

Tämä kirja jakoi voimakkaasti lukupiiriläisten näkemyksiä. Osa piti kirjasta suuresti ja osa ei juuri ollenkaan. Yritän kirjoittaa tasapuolisesti molempia näkemyksiä, vaikka omani sijoittuukin jälkimmäiseen ryhmään. Joskus jaottelen kirjojen lukijat kahteen ryhmään: niihin joille tärkein on tarina ja niihin, joille tärkein on kirjan kieli. Näin mustavalkoista ei toki mikään ole, mutta itselleni lukukokemuksen tärkein tekijä on kieli. Ah ja voi, jos joku on osannut kirjoittaa sanat kokonaan uuteen järjestykseen. Silloin minä sulan. Ihan sama, vaikka olisi kirjoitettu teen keittämisestä. Tämä kirja ei aiheuta ainoatakaan ah ja voi -tunnetta kerronnan suhteen. Mutta. On tällä kirjalla toki puolensa. (Teksti jatkuu kuvan jälkeen, kuten nykyisin kuuluu lukijalle ilmoittaa.)

Tässä kirjassa parasta on sen avaama kulttuuri. Veikkaanpa, että aika monelle lukijalle inuittien elämäntapa on vieras. Yleisesti kirjojen tärkeintä antia on empatiakyvyn lisääntyminen, ja siinä tämä kirja ansaitsee paikkansa. En muista koskaan törmänneeni tällaiseen jään ja kylmyyden kuvaukseen. Ruokailuista, liikkumisesta, pukeutumisesta, asumisesta, oikeuskäytännöistä eli vanhempainneuvoston päätösten mukaisesti elämisestä, jne. kertominen on kiinnostavaa. Avautuu uusi maailma, näinkin ihmiset elävät, tällaistakin on. Faktoja on paljon, joten harmillista, että ne on kirjoitettu kohtalaisen tylsästi, töksähtelevästi ja ylipitkästi.

Lukupiiriläisten antamat kouluarvosanat: 10-, 9, 7, 5.

12.2.2019

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 20:23

J.K. Rowling tunnetaan niin selkeästi Harry Potterista, että tämän kirjan lukeminen vähän jännitti. Miten fantasiakirjailija selviytyy aikuisromaanista? Kunnialla. Vähintäänkin.

Kirjan on suomentanut Ilkka Rekiaro ja kustantanut Otava.

Tarina sijoittuu Pagfordin sisäänpäinlämpiävään kylään. Pagfordin asukkaita ärsyttää lähikaupunki Yarvilin kasvu, erityisesti päihdeklinikat ja sosiaalitapaukset. Kaupunginvaltuutettu Barry kuolee ja käynnistyy kilpailu vapautuneesta valtuutopaikasta.

Kirjassa on melkoinen määrä henkilöitä. Itse luin kirjan lomalla, joten tarina pysyi hyvin mielessä. Jos tällaista henkilökaartia yrittää muistaa pelkästään unikirjana luettavasta teoksesta, menee luultavasti jossain vaiheessa henkilökaartissa sekaisin. Siitäkin huolimatta tämän kirjan vahvuuksia on moniäänisyys. Se, että lukija pääsee kurkistamaan niin monenlaisen ihmisen elämään. Ja lukupiiriläisten näkemyksen mukaan henkilökuvaukset olivatkin taitavia. Ehkä Harry Potter -kokemus näkyy siinä, että etenkin nuorison kuvaus tuntui erinomaiselta.

Rowlingin tarinaan jää koukkuun. Kylän erilaiset ihmiset tulevat lähelle ja tutuiksi. Ihmis- ja perhekohtalot kuvataan onnistuneesti. Kielellisesti kirja ei ole aivan huippu, mutta hyvää etenevää kerrontaa kuitenkin.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle sangen tasaiset kouluarvosanat: 8-, 8+, 8 ja 8



Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 19:59
”Kuolla nyt osaa kuka vain, mutta entäs elää?”


Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa oli hurmaava lukukokemus. Kirjailija on saksalainen ja kirja on voittanut Saksassa kaksi kirjallisuuspalkintoa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Ranskaan. Kirjan on suomentanut Veera Kaski ja kustantanut Bazar.

Tarinan päähenkilö on kirjakauppias Jean Perdu, joka pitää jokilaivassa kirjakauppaa tai pikemminkin kirjallisuusapteekkia. Jean Perdu ei ole koskaan toipunut nuoruutensa rakkaudesta ja on elänyt kaksikymmentäyksi vuotta (ja kesää ja uudenvuodenaamua!) sangen pysähtynyttä elämää.

Sitten eräänä päivänä Perdu lukee kirjeen, irrottaa jokilaivan laiturista ja lähtee. Mukaan tulee sattumalta nuori kirjailija. Alkaa matka, joka tehdään sekä fyysisesti että henkisesti.

Lukupiiriläiset pitivät kirjasta suuresti. Kirja laittoi monella tavalla ajatukset juoksemaan. Osalle kirjassa tärkeämpää oli mainio tarina, osalle oivaltava kieli. Kirja tuntui pinnalta katsoen kevyeltä, mutta oli täynnä filosofista pohdinataa ja ajtuksia, joista tuli hyvälle mielelle. Itse olin lukiessani sellaisessa elämänvaiheessa, että kirjallisuusapteekin pitäjä olisi varmasti suositellut tätä kirjaa juuri minulle. Lukupiiriläiset kiittivät kirjan monipuolista henkilökuvausta ja tunteiden käsittelyä.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle kouluarvosanat: 9 1/2, 9 1/2, 10, 9 – ja 8.

7.11.2018

Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 15:09

Syksyn kunniaksi lukupiiri palasi kesäisiin tunnelmiin ja luki Barbara Kingsolverin Täyttymysten kesän. Kirja kertoo kolmen henkilön tarinaa. On Deanna Wolfe, joka on kyllästynyt ihmisiin ja elää elämäänsä erakkotyyliin metsänvartijana vuorella keskittyen erityisesti kojootteihin. On Lusa Landowski, joka on jättänyt yliopistoviran ja kaupunkielämän ryhtyäkseen maatilan emännäksi, mutta joka miehensä kuoleman myötä joutuu taistelemaan paikastaan ja elannostaan ahdasmielisessä ympäristössä. On Garnet S. Walker III, joka on vanheneva hienoon sukuun kuulunut mies, jonka päivät kuluvat taisteluun naapurissa asuvan luomuviljelijän kanssa. Tässä taistelussa hän käyttää apunaan Raamattua ja hyönteismyrkkyä. Nämä kolme tarinaa kietoutuvat vähitellen toisiinsa luoden kiehtovan kuvauksen rakkaudesta ja luonnosta.

Lukupiiri kiitteli kirjan kieltä ja piti tarinaa viehättävänä. Kirjan myötä lukija pääsee matkalle ja myös oppii paljon. Barbara Kingsolver on ammatiltaan biologi ja hänen asiantuntemuksensa näkyy valtavana tietämyksenä luonnon toiminnasta. Luonnon kuvaus on uskomatonta, lukija voi suorastaan kuulla erilaisten eläinten äänet ja nähdä kirjassa kuvatut maisemat. Myös lasten, ihmissuhteiden ja tunteiden kuvaus sai lukupiiriltä paljon kiitosta.

Lukupiirin jäsenet antoivat kirjalle kouluarvosanat 9, 9, 9 ja 8.

2.7.2018

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 14:20

Tämän kirjan lukupiiri luki viimeisellä kevään kerralla. Tässä vaiheessa Leena oli niin uupunut sairastamisesta, että ei tehnyt muistiinpanoja keskustelusta, eikä kukaan muukaan kokenut blogin päivittämistä omakseen.

Näin ollen jätämme tänne vain tiedon siitä, että luimme myös tämän kirjan. Sen verran kirjoitan, että tämän kirjan tarina oli kaikista hienosti kerrottu, ja lukupiiriläiset suosittelevat vahvasti sen lukemista.

Kesän lukupiiriä varten luemme kirjan Kurban Said: Ali ja Nino. Gummerus. Suomentaja Irmeli Sallamo.

Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 14:12

Leenan sairastamisen vuoksi lukupiirin bloggaukset ovat hoitamatta. Lukupiiri on kyllä kokoontunut kevään 2018 aikana yhtä kertaa lukuunottamatta normaalisti kuuden viikon välein.

Karen Joy Fowlerin Jane Austen -lukupiiri koettiin aika viihdyttäväksi, joskin vähän hämmentäväksi luettavaksi. Hämmennystä aiheutti esimerkiksi se, että kirjassa ei oikein selvinnyt kuka kirjaa kirjoitti. Kirjoittaja kirjoittaa lukupiirikohtaukset ’me’-muodossa, mutta kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan ’minä’. Kirjan juonta hajoittaa se, että kirjailija välillä tekee perusteellisia analyysejä Austenin kirjoista. Välillä ei tiedä, lukeeko kirja-analyysiä vai kaunokirjallista teosta. Lisäksi kirjaa hajoittaa se, että siinä on lyhyesti esitetty kuvaukset jokaisesta osallistujasta. Osa niistä on onnistuneempia kuin toiset. Omana mielipiteenäni esitän, että kirja olisi mielenkiintoisempi, jos siinä olisi selkeästi joku päähenkilö. Kolmas luku, jossa kirjailija kertoo Prudiesta, oli mielestäni mukaansatempaavin. Ehkä se, että koko tarina olisi kirjoittettu vaikkapa hänen näkökulmastaan, olisi tehnyt siitä yhtenäisemmän ja luettavamman. Sinänsä kirjailija osoittautuu taitavaksi henkilökuvien luojaksi, ja osittain kirja tuntuukin henkilökuvauksen harjoittelutyöltä. Valittu tapa jättää henkilöt aika ohuiksi. Osan mielestä kirja oli  kevyt, viihdyttävä ja hauska, osaa kirja ei liikauttanut mitenkään.

Lukupiiriläiset antoivat kirjalle arvosanat: 8,5, 7, 7, 7+ ja 5-.

20.2.2018

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala.

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 18:07

Arundhati Royn Joutavuuksien jumala on ainutlaatuinen teos. Kirjan kielelliset ansiot ovat uskomattomat. Lukija saa lähes joka sivulla haukkoa henkeään kirjailijan keksimien kielikuvien vuoksi. Ja myös siksi, että ne osuvat niin uskomattoman hyvin suoraan asian ytimeen. Tarina tapahtuu Intiassa, jossa ajatus- ja toimintatavat ovat meille suurelta osin vieraita. Tarinassa on silti paljon universaalia ja tunnistettavaa. Tämän enempää en aio varsinaista juonta selittää. Sen sijaan muutama näyte:

”Nykyään kaksosten silmien alla on hennot tummat puolikuut, ja he ovat samanikäisiä kuin Ammu oli kuollessaan. Kolmekymmentäyksi.
Eivät vanhoja.
Eivät nuoria.
mutta elinkelpoisen, kuolinkelpoisen ikäisiä.”

”Halveksunta, joka oli lähtöisin kehittymättömästä, torjutusta pelosta – sivilisaation pelosta luontoa kohtaan, miehen pelosta naista kohtaan, vallan pelosta vallattomia kohtaan. Ihmisen halu tuhota se mitä hän ei osannut alistaa valtaansa tai korottaa jumalaksi.”

”Lapsuus hiipi varpaisillaan ulos.
Hiljaisuus liukui tilalle kuin salpa.”

”Ei tullut kuolema. Tuli vain heidän elämänsä loppu.”

Itse antaisin tälle kirjalle kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit.

Mutta lukupiiriläiset olivat kriittisempiä. Osan mielestä tarina oli hidas ja raskassoutuinen ja siinä oli vaikea pysyä mukana. Juoni tuntui sekavalta. Kielikuvien määrällä olisi ehkä kirjoittanut monta kirjaa.

Toistan: itse antaisin tälle kirjalle kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit.

Kirja sai lukupiiriläisiltä kouluarvosanat: 8,8,8,8 ja 10.

Helmikuussa luettava kirja on Karen Joy Fowlerin: Jane Austen -lukupiiri. Johnny Kniga 2005. Suomentanut Arja Kantele.

11.12.2017

Nancy Huston: Syntymämerkki

Filed under: Yleinen — leenanlukupiiri @ 18:31

Nancy Hustonin Syntymämerkki (Gummerus, suom. Annikki Suni), kertoo neljän sukupolven tarinan neljän 6-vuotiaan lapsen silmin. Tarina alkaa Yhdysvalloista vuonna 2004 ja kertoo ensin 6-vuotiaan Solin tarinan. Solin ylisuojeleva äiti varjelee tätä kaikelta, mutta vanhempien tietämättä Sol lataa netistä pornoa ja kidutuskuvia Persianlahden sodasta, ja toivoo että hänen isästään tulisi kuuluisa sotasankari. Seuraavaksi tarina hyppää vuoteen 1982 ja puheenvuoron saa Solin isä Randall. Randall käy juutalaista koulua Israelissa ja rakastuu palestiinalaistyttöön, joka on muslimi. Randallin vanhemmat tappelevat politiikasta, mutta Randallin on itse vaikea ymmärtää maassa vellovaa tilannetta. Seuraavana on vuorossa Randallin äiti Sadie ja vuosi 1962. Sadie asuu ankarien isovanhempien luona, samalla kun hänen äitinsä tekee uraa laulajana. Lopulta äänen saa Kristina, Erra ja tuolloin eletään natsi-Saksassa vuosia 1944-1945. Suvun salaisuudet alkavat hahmottua ja tarina muodostuu kokonaiseksi.

Tarinan rakenne on nerokas. Vaikka kaikki lapset vaikuttavat 6-vuotiaiksi aika tavalla varhaiskypsiltä, neidän kuvaamisensa on moniuloitteista ja lämmintä. Kustantajan kuvauksessa sanotaan, että ”…halu rutistaa nuo neljä lasta syliinsä on hetkittäin vastustamaton”. Kuvauksen voin hyvin allekirjoittaa.

Lukupiiriläisten kommentit kirjasta olivat pääosin hyvin positiivisia. Kirja koettiin äärettömän kiehtovana, koskettavana ja hyvin merkittävänä. Tarinan rakenne sai paljon suitsutusta ja lähes kaikki olivat selanneet kirjan uudestaan luettuaan sen ensin kerran läpi, sillä kirjan loppu ei ole arvattavissa ja osa tarinasta selviää vasta aivan lopussa. Yhden lukupiiriläisen kokemus oli osin negatiivinen. Hänestä tuntui, että näin esitettyyn tarinaan ei oikein päässyt mukaan, henkilöitten historiassa ei oikein pysynyt mukana ja historian esittämisen hän koki jotenkin alleviivaavana.

Lukupiirissä oli läsnä 5 henkilöä ja kirja sai arvosanat: 8,5, 9,5, 9,5, ja 10. (Yhdellä piiriläisistä kirja oli vielä kesken, joten hän ei halunnut antaa arviointia.)

Tammikuun kokoontumiseen luettava kirja on Arundhati Royn Joutavuuksien jumala. (Otava, suom. Hanna Tarkka).

Older Posts »

Powered by WordPress