leenanlukupiiri lukupiiri, joka lukee naisten kirjoittamia kirjoja

Nancy Hustonin Syntymämerkki (Gummerus, suom. Annikki Suni), kertoo neljän sukupolven tarinan neljän 6-vuotiaan lapsen silmin. Tarina alkaa Yhdysvalloista vuonna 2004 ja kertoo ensin 6-vuotiaan Solin tarinan. Solin ylisuojeleva äiti varjelee tätä kaikelta, mutta vanhempien tietämättä Sol lataa netistä pornoa ja kidutuskuvia Persianlahden sodasta, ja toivoo että hänen isästään tulisi kuuluisa sotasankari. Seuraavaksi tarina hyppää vuoteen 1982 ja puheenvuoron saa Solin isä Randall. Randall käy juutalaista koulua Israelissa ja rakastuu palestiinalaistyttöön, joka on muslimi. Randallin vanhemmat tappelevat politiikasta, mutta Randallin on itse vaikea ymmärtää maassa vellovaa tilannetta. Seuraavana on vuorossa Randallin äiti Sadie ja vuosi 1962. Sadie asuu ankarien isovanhempien luona, samalla kun hänen äitinsä tekee uraa laulajana. Lopulta äänen saa Kristina, Erra ja tuolloin eletään natsi-Saksassa vuosia 1944-1945. Suvun salaisuudet alkavat hahmottua ja tarina muodostuu kokonaiseksi.

Tarinan rakenne on nerokas. Vaikka kaikki lapset vaikuttavat 6-vuotiaiksi aika tavalla varhaiskypsiltä, neidän kuvaamisensa on moniuloitteista ja lämmintä. Kustantajan kuvauksessa sanotaan, että ”…halu rutistaa nuo neljä lasta syliinsä on hetkittäin vastustamaton”. Kuvauksen voin hyvin allekirjoittaa.

Lukupiiriläisten kommentit kirjasta olivat pääosin hyvin positiivisia. Kirja koettiin äärettömän kiehtovana, koskettavana ja hyvin merkittävänä. Tarinan rakenne sai paljon suitsutusta ja lähes kaikki olivat selanneet kirjan uudestaan luettuaan sen ensin kerran läpi, sillä kirjan loppu ei ole arvattavissa ja osa tarinasta selviää vasta aivan lopussa. Yhden lukupiiriläisen kokemus oli osin negatiivinen. Hänestä tuntui, että näin esitettyyn tarinaan ei oikein päässyt mukaan, henkilöitten historiassa ei oikein pysynyt mukana ja historian esittämisen hän koki jotenkin alleviivaavana.

Lukupiirissä oli läsnä 5 henkilöä ja kirja sai arvosanat: 8,5, 9,5, 9,5, ja 10. (Yhdellä piiriläisistä kirja oli vielä kesken, joten hän ei halunnut antaa arviointia.)

Tammikuun kokoontumiseen luettava kirja on Arundhati Royn Joutavuuksien jumala. (Otava, suom. Hanna Tarkka).

Karin Alvtegen tunnetaan dekkaristina ja dekkareita olen häneltä tottunut lukemaan. Lukupiirikirjana luimme kuitenkin Todennäköisen tarinan, joka on kertomus kahden keski-ikäisen henkilön Helenan ja Andersin elämistä ja kohtaamisesta. Tarina käsittelee polveilevasti niitä polkuja, joita pitkin päähenkilöiden elämä on kulkenut; pettymyksiä, suruja ja lopulta luottamusta elämään.

Kirja jakoi lukupiiriläisiä enemmän kuin mikään aikaisempi. Osa piti kirjan maalauksellisuudesta, näki kirjan paljolti kuvina ja koki sen sopivan omaan mielenmaisemaansa. Osalle kirja taas tuntui kevyeltä ja viihteelliseltä, eikä siitä jäänyt mieleen oikein mitään. Itselleni kirjan alkupuolen kuvaukset olivat lähes puuduttavaa lukemista.

Päähenkilöiden lisäksi kirjassa oli pari muuta kiinnostavaa henkilöä. Oli Verner, joka esitettiin eräänlaisena kylähulluna älykkönä ja jonka tausta vaikutti sangen kiinnostavalta. Tätä hahmoa olisi lukupiiriläisten mielestä voitu avata lisääkin. Oli myös Anna-Karin, joka esitettiin aika yksioikoisena tyrannimaisena hahmona, mutta joka lopulta joutui kohtaamaan omat ennakkoluulonsa.

Lukupiiriläisiä oli paikalla viisi, ja kirja sai heiltä seuraavat kouluarvosanat: 7, 7, 9, 8,5 ja 6.

Seuraava luettava kirja on Nancy Hustonin Syntymämerkki.